Sivut

torstai 27. joulukuuta 2012

Vaikeuksien kautta toivottavasti voittoon

Ajattelin kirjotella vähän taas polven kuulumisia.

Tänään soitti vakuutusyhtiöstä nainen ja kertoi ystävällisesti, että maksusitoumusta leikkaukseen ei myönnetä. Leikkaus, magneettikuvaus ja kaikki muut lääkärikulut yhteenlaskettuna mun vakuutuksen hoitokatto ylittyy.. Sehän tästä vielä puuttuikin.

Vaihtoehdot ovat nyt siis seuraavat:
1. Maksan itse yksityispuolen leikkauksen n. 3000-4500e tai voi olla tuplatkin lisää kun toi hintahan on pelkästään eturistisiteestä ja mulla on kierukkakin revenny. Sitten lähetän kaikki kulut vakuutukseen ja Kelaan ja katson saanko käteen takaisin paljoa mitään.

2. Valitsen julkisen puolen ja pääsen jonoon. Maksua ei tule paljoa mitään, vakuutusnainen selitti, että ehkä 100e kiepeillä eli kaikki sairaalamaksut ja semmoset.

Leikkaustulos ei muutu miksikään vaikka menisin yksityisellä tai julkisella, koska sama leikkaava lääkäri on kyseessä molemmissa. Nyt onkin vain se asia, että kauanko kestää päästä leikkaukseen. Yksityisellä ajan voi saada viikossa parissa, mutta entäs julkisella puolella? On mulla itsellä rahaa pussissa maksaa yksityinenkin, mutta ei mitään järkeä jos julkinenkin puoli olisi suht koht nopea ja olisi kiva olla varaa maksaa kohta opiskelijana vuokrat ja olla elantoa niin, ettei tarvi olla huolissaan.
Mulla on nyt vajaa kahden viikon päästä aika leikkaavalle lääkärille niin täytyy kysyä nyt miten kannattaa ja tosiaan, että pystyisikö se tunkemaan mut jonnekin nopeaan saumaan tonne julkiselle kun ylilääkäri kuitenkin kyseessä.. Että selviääpi silloin mitä tapahtuu. Voi kun olisin ollut ennustaja ja tiennyt tämän tapaturman ja ottanut kunnon kalliit hyvät vakuutukset, jotka varmasti kattaisivat ihan kaiken vaikka pää lähtisi irti :D

No sitten itse polven kuulumisia. Polvihan tuntuu ihan hyvältä. Ehkä salakavalan hyvältä :D On tuossa ollut sellaista jännää pistoa kävellessä tuolla polvilumpion alhaalla tai tuntuu ehkä enemmän jopa sääriluussa.
Kävin äsken kävelylenkillä, alussa pisti, mutta siitä se helpotti. Loppua kohden kiinnitin huomiota, että polvi ''lonksui'' aika usein, ehkä kun ei kiinnittänyt joka askeleen huomiota niin ei ollut niin hallittua kävelyä. Heti kun tulee pienikin yllättävä sivuttaisliike niin lonksahtaa ja jos jalkaa yliojentaa mitä ei varmaan kannattaisi tehdä, niin tuntuu sellainen napsaus tuolla.
Ja kylläpä turhauttaa.. Haluaisin vaan juosta oikein täysiä enkä mitään kävely lönköttelyä harrastaa, joka on vaan yksinkertaisesti niin tylsää :/ Tekis mieli vaan mennä hiihtämään ja vetää oikein kunnon ylämäkirääkki, mutta mun hiihdot taitaa jäädä tältä talvelta hiihtämättä.

Ehkäpä se tästä vielä paremmaks muuttuu, yleensähän se on, että vaikeuksien kautta voittoon. Sillä toivolla mennään :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti