Käsityö villityksiä

Tykkään ihan hirmusesti käsitöistä! Jotenkin kun väkertää käsillä, etenkin kutoo niin aivot saa vähän levätä. Ja syksyä kohden on vaan ihana saada ottaa puikot käteen.
Äiti on ollut aina kova tekemään käsitöitä ja on tehnyt osansa innostukseen! Koulussa tykästyin myös, mutta töiden teko oli taas aika omantyylistäni, hermoton innostus, mutta sitten aina into lopahti ja tein työt viimeisenä yönä, kun reilut puolet oli tekemättä. Kerrankin projektina oli lapsen villapaita ja tein sitä viimeisen yön aamutunneille asti. Ja joskus palautin opettajalle työn kotiin, kun halusin viimeisenä palautuspäivänä saada palautettua enkä myöhässä! Mutta aina tuli valmista ja ihan kivaa jälkeäkin.

Nykysin oon kyllä saanut valmiiksikin tekeleitä :) Tällä hetkellä on ihan huippua tehdä vauvanvaatteita. Ikuinen vauvakuumeilija kun olen, niin jotenki ihana saada väkertää pienen pieniä tumppuja ym..<3 ja vauvojen vaatteet on mulle oikein sopivan kokoisia projekteja.

Kutomisinto vauvanvaatteisiin alkoi siitä, kun lähipiiriin kuulin tulevan pienokaisia. Kaveri saisi pikkusiskon, serkku ekan lapsensa, kaveri vauvan. Samoilla hetkillä stressasin lähihoitajaopiskelujen loppumista, kun työt kaatui niskaan ja etenkin opinnäytetyötä. Mutta minulla oli paljon parempaakin tekemistä - kutoa vauvanvaatteita! :D

Pipon ohje löytyy täältä ja tumppujen täältä.

Yläkuvassa projektina oli ystävän pikkusiskolle kehittää jotain. Ja tottakai kun prinsessa tulisi, niin vaaleanpunaista ja pinkkiä! :) Mun lemppariväriin kuuluu tollainen pinkki ja fuksia. Joten pelkät värit sai jo iloiselle mielelle! Nämä syntyivät parissa päivässä töiden ohella. Tumput näyttää tosi isoilta silti vaikka ovat n. 3-4kk ikäiselle vauvalle, kun vähensin silmukkamäärää, mitä ohjeessa oli. Pipo on tehty 2kk ikäisen ohjeella, mutta se venyy aikalailla. Nyörit tein ihan ohjeen mukaan. Kaverin pikkusisko syntyi heinäkuussa, joten olisivat hyvät kohta syksyllä.
Kukan virkkasin ihan päästäni. En muuten osannut virkata ennen, kuin vasta nyt olen opetellut. Töissä on työkaverit niin kauheita pipertäjiä, että pakkohan minunkin oli opetella perusvirkkausta :D Lopuksi vielä sopiva nappi kukkaan kiinni niin hyvä tulee!

Kuvan otin pikaisesti tilausta viedessä puhelimella, mutta saahan tuosta jotain selvää.

Esittelin noita prinsessalle meneviä tekeleitä töissä ja yksi työkaveri kysyikin, että haluaisinko tehdä tilaustyönä poikavauvalle tumput, sukat ja pipon - tulisivat hänen tuttavansa (tai sukulaisen) vauvalle. 

Tottakai voin tehdä! :)

No päädyin sitten tekemään samoilla ohjeilla pipot ja tumput, kun tilauksentekijä kehui näkemiensä mallien olevan kivat. Tumput tein hieman pienempinä, kun työkaveri halusi näiden menevän melkein heti käyttöön. Pipoon tein samanlaista kuviota ja joustoa, kun tumpuissa. Olisi yhtenäisemmän näköinen :) Sukkien ohjetta etsiessä päädyin sitten perussukkaan, jonka ohje täällä. Ohjeen sukista olisi tullut jotenkin kauhean suuret, niin muokkasin ohjetta, jotta tuli hyvän kokoiset. Sukan varren tein samalla lailla, kun tumppuihin ja kaksi raitaa samalla tyylillä vielä sukan päälle. Lopuksi mietin tovin verran, että minkä kuvion pipoon tekisin, kun työkaveri toivoi jotain kuviota. Päädyin sitten kalaan, joka tosin näyttää hieman joltain nuijapäältä! tein vain ketjusilmukoista pitkän ketjun ja kiinnitin pipoon. Ihan hyvin sopii ja venyessäkään ei kauheasti kala tuntunut menettävän muotoaan. Tärkeintä, että tilauksen tekijä oli tyytyväinen :) 

Eikun seuraavaa projektia suunnittelemaan. Jos aloittaisi vaikkapa Joulua varten jotain kehittelemään! ja uusia vauvauutisiakin tuli vasta äskettäin :)

Opinnäytetyöni

Noniin. Lähihoitajakoulussa piti tehdä viimeisen vuoden lopussa semmoinen lopputyö eli opinnäytetyö. Kirjallisen version täytyi olla 15-30 sivua. Mun pää meinas hajota ja varmaa muidenkin siihen, kun oli tiukat säännökset esim. rivivälit ja marginaalit tietyn kokoiset, lähteiden merkinnät tietynlaiset ja pisteen piti olla tietynlaisessa lauseessa joko sulkeiden sisä tai ulkopuolella.. :D huh onneks toi on jo taaksejäänyttä! Stressi oli niin suuri, että itkua väännettiin aika usein.

Oman opinnäytetyöni tein lääkkeiden jakamisesta. En halunnut tehdä pelkkää kirjallista versiota vaan halusin jotain luovaa/ toiminnallista joukkoon. Lisää stressiä Jee! No päädyin lopulta opetusvideoon lääkkeiden jakamisesta. Käytännönläheinen aihe ja itse olisin halunnut lääkkeiden jakamisesta parempaa opetusta ennen työharjoitteluun lähtöä.

Videokamera ja videon muokkaukset eivät olleet tuttuja ollenkaan ja mietinkin, että miten selviän kaikesta. Video oli valmiina kuitenkin aika ajoissa, koska kameran sain lainaan vain lyhyeksi ajaksi koululta.
Viimetipan puurtajana - tein opinnäytetyön kirjallisen version muutamana viimeisenä päivänä ennen palautuspäivää. Mitä sitä stressaamaan 3kk kun voi stressata 3 päivää? :D
No olin ihan ensimmäinen esittäjä koko ryhmästä ja hyvinhän tuo projekti lopulta meni, kiitettävä tuli, sitä lähdettiin hakemaankin. Koulu pohti myös videon käyttämistä opiskelumateriaalinaan.

Vinkkinä vaan, että siitä kyllä selviää, vaikka uuvuttavalti tuntuukin, opinnäytetyön esitys on helppoa, vaikka jännittääkin niin, ettei pystyssä meinaa pysyä ja uskokaa aiheeseenne niin hyvä tulee!
Tuossa se aikaansaannos nyt on! :)

Opiskeluintoa ilmassa

Haluaisin opiskella. Kouluissa on kivaa ja tykkään etenkin alani aineista ja kokeet on kivoja. Olen miettinytkin hakea ehkä sairaanhoitajaksi nyt tulevassa haussa? :) Nyt kun intoa vielä riittää niin miksei sitä sitten opiskelisi.

Valmistuin siis lähihoitajaksi nyt keväällä. Sen jälkeen olenkin tehnyt töitä ilman loman häivääkään :D Tykkään paljon työskennellä ihmisten kanssa ja vaikkakin olen aina ollut varma, että musta tulee lastenhoitaja, niin vanhusten parissa sitä nyt ollaan ainakin tällä hetkellä. Kehitysvammaisetkin kiinnostavat. Työskentelen muistisairaiden kanssa ja vaikka työ välillä raskasta onkin niin se on aivan mahdottoman antoisaa! Naurua ja hauskanpitoa riittää, kun laitetaan vaikka tanssit porukalla pystyyn :) laulua riittää ja vanhanajan lauluja osaankin jo tukun ulkoa. Huomaan usein töissä kävellessäni hyräileväni näitä lauluja.. '' Reppu ja reissumies.. ''

Lähihoitajakoulu kesti 3 vuotta, joka hurahtikin tuosta noin vaan. Meillä oli aivan mahtava luokka, kaikki oli kavereita keskenään ja juttua riitti mahdottomasti. Työharjoitteluita oli aina pari vuodessa. Koulusta mieleen tulee minun osaltani aina vaan polvivaivat, jotka vaikuttivat opiskeluuni. Voisin kertoa joskus niistä ehkä lisääkin??  kun suomalaisen perusjuttuihinhan kuuluu kertoa sairaushistoria melkein alkukättelyssä, oli tuntematon tai tuttu :D

Koulun kävijänä olen ollut aika.. sanoisinko äänekäs ja huomionhakuinen (leijonalapsi). Ala-asteella muistan, kun koko luokka sai istua yhteisessä ringissä pulpettien kanssa, mutta minut siirrettiin ensimmäisten tuntien jälkeen yksin taakse, kun en osannut olla hiljaa. Olen kova nauramaan ja hymyilemään ja kerrankin opettaja sanoi minulle vanhemman - opettajan - ja oppilaan keskustelussa, ettei elämä voi olla aina hauskaa, kun hymyilen ja nauran kuulemma paljon, hänen mielestään vissiin liikaa.. Vielä lähihoitaja koulussakin pieni vilkkaus näkyi, kun ainakin kerran tunnissa tuntui opettaja aina sanovan '' Sanna oleppas vähä hiljempaa ''. Työelämä on kuitenkin nyt kummasti vähän rauhoittanut.

Hei voisin muuten kertoa seuraavassa postauksessa opinnäytetyöstäni, en ole kovin monelle julkaissut aikaansaannostani :) ja kenties voisin jos uskallan, niin joskus laittaa videon valmistujaisistani, kun pidin puheen..

Hei nähäänkö huomenna! ..vai onks sulla harkat tai peli?

Harrastan salibandya :) !
Tykästyin lajiin kaverin kautta, kun katsoin hänen harjoituksiaan. Seuraavissa olinkin jo mukana itse! Olen ollut aina kova menemään ja olenkin harrastanut vaikka mitä. Pianonsoiton, jalkapallon, kuoron, pesäpallon, uinnin, jumpan, hiihdon, suunnistuksen ja yleisurheilun jälkeen yhteen oli aikaa panostaa ja se on salibandy. Toki muitakin olisi kiva harrastaa..

Aloitin 3 luokalla ja nyt pelikausia onkin takana 10vuotta. Näiden vuosien aikana olen ehtinyt pelata monissa joukkueissa eri paikkakunnilla ja eri tasoilla, sekä maalissa, että kentällä. Maalissa pelaaminen jäi polvivamman takia ja melkeinpä koko harrastus. Parhaimpia muistoja on c tyttöjen sm pelit, olimme Suomen 5 ja viime vuoden nuorten sm-sarja, jossa pelasi Suomen 8 parasta joukkuetta mestaruudesta.

Tällä hetkellä 11 kausi on aluillaan ja aion pelata tulevallakin kaudella kahdessa joukkueessa niinkuin monena edellisenä vuotena. Jos pelaisin yhdessä, niin aika riittäisi varmasti vaikka mihin, mutta kahden joukkueen mahdollisuutta en jätä käyttämättä, koska rakastan harjoituksia ja pelejä, joita tulee paljon kaudella. Ei kahdessa joukkueessa pelaaminen mitään olisi, jos molemmat joukkueet olisivat samalta paikkakunnalta, mutta kun paikkakuntien välillä on 1h ajomatka.. Harjoituskalenteri näyttää tällä hetkellä seuraavalta: Ma harkat (muualla), Ti harkat, Ke harkat olisi molemmilla paikkakunnilla, To harkat, Pe ja La ei harjoituksia, Su kahdet harkat samalla paikkakunnalla. Jos meinaa peleissä peliaikaa saada, on mahdollisimman usein reeneihin päästävä! Yhdistä tähän sitten samalla kolmivuorotyö..

Eli kuten otsikossa, kavereiden näkeminen on jäänyt liian vähälle ja siitä omatunto kyllä hieman soimaa. Harjoituksissa näen kavereita tietysti koko ajan. Niitä tärkeitä ystäviä on semmoisiakin, joita ei tosiaan harjoituksissa näe ja ihan hyväkin, jotta olisi vähän muutakin elämää. Toivon kavereilta ymmärrystä harjoitusten takia, mutta ymmärrän myös enemmän kuin hyvin, kun kaverit tokaisevat ''ei ikinä nähä, kun oot harkoissa tai peleissä'' :( Ei oo kivaa ei, kun kuitenkin näihin ystäviin haluan yhteyttä pitää. Sitä aikaa vaan on kyllä revittävä, jos jotain haluaa!

Muutama kuva parilta viime kaudelta :)

Tässä siis yksi suurin aikaani vievä asia elämässäni, joka on myös aika stressaavaa, koska kaikki on ajateltava yleensä pelien ja harkkojen mukaan. Mutta ei tätäkään lajia välttämättä loppuelämää harrasteta, joten otan kaiken irti vielä kun voin!
                            25h vuorokaudessa olisi siis enemmän, kuin tervetullutta! :P

Minäkin kokeilen!

Täällä 19-vuotias naisenalku aikoo kokeilla itsekin blogin kirjoittamista muiden blogien seuraamisen lisäksi! Aion kirjoitella arjestani ja mitä kivaksi näen. En tiedä miten, mutta usein tuntuu, että minulle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista :D

Blogin otsikkoa oli hieman hankala keksiä, kun ideoita oli monia, mutta tämä otsikko oli ylitse muiden. Aikani ei tahtoisi millään riittää, kun töiden lisäksi pitäisi ehtiä aikaa vievää harrastusta harrastaa, sekä nähdä kavereita ja rentoutuakin joskus.
Luonteeltani olen myös mahdoton viimetipan puurtaja. Aina esim. koulussa tein työt viimeisenä yönä ja jos minulla on koko päivän tiedossa jokin tapahtuma, niin silti viimeinen tunti on aivan mahdotonta sekasortoa, jotta ehtisin paikkaan mihin olen menossa. Olen ehkä vain siis hieman huono ajankäyttäjä, vaikkakin se 25 tuntia vuorokaudessa voisi ollakin ihan kiva juttu :D

Tuossa alkulöpinät. Katsotaan miten tämä tästä käynnistyy!