Ehkä mä selviin

Työharjoittelua on takana viikko ja elossa ollaan! Mua stressas ja jännitti ekat päivät ihan hitsisti.. Ja kun tosiaan yks kesäkurssin essee jäi parii viimeiseen päivään enkä uskonut että saan sitä tehtyä niin sekin piti väsätä kaikessa stressissä :( (sain siitä lopulta kuitenkin 5) ! :)
Nyt kun mukaan on päässyt niin ihan mukavaa on ollut :) Olen siis osastolla, jossa on munuaispotilaita, diabeteksen hoitoa ja sitten endokrinologisia potilaita eli hormonaalisen toiminnan aiheuttamia sairauksia..
Oon saanut laitella tippoja ja lisäillä juuri lääkeaineita nesteisiin ym, PD-dialyysihoitoa toteuttanut ja aika paljon ollut nenämahaletkuruokintaa toteuttamassa.. Muuten en ole kauheasti ihmeempiä tehny tai tuntuu, että sairaanhoidolliset hommat ovat olleet sellaista, että istutaan 3h koneella kirjaamassa lääkärinkierron asioita. Yhden yhtäkään takapuolta en ole pyyhkinyt, että sattumaa? vaiko tuolla taitaa lähihoitajat tehdä enemmän ne hommat. Ainakin tulen oppimaan kaikenlaista ja mukavat ohjaajatkin on! :) ainut mikä stressaa niin ennen 6 herääminen, en oo yhtään aamuihminen kun aamuvuoroon pitää mennä. Mutta eiköhän tuolla vielä se 7vkoa mene ja kun sen jaksaa niin on suuntana Espanja :) !!

Mulla oli vapaa viikonloppu ja aionkin ottaa kaikki vapaat irti viikonlopuista minkä saan, koska on pakollista tehdä vaan yksi viikonloppu harjoittelussa ja enempää en ilman palkkaa teekkään.
Vietettii kaverin ja toisen enemmän kun kaverin kanssa syyskuun alkua Lahdessa yötivolissa, ilotulituksia katsellen ja sitten muuten yöelämässä- hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa :)
Ajatella, että on jo syyskuu! Joulu senkun lähestyy, se tietää puikkojen kilinää :P

Hehe romanttista ;D