No sitten olikin tuttua tutumpi 5h hyppäri, kun illalla oli lääkäriluennot.
Ajattelin sen hyppärin rentoutua kotona, neuloa ja ehkä nukkua päiväunet. No mitä mä tein? vatvoin ja hoidin sen 4h mun asioita..
Tänään kävelin kouluun sen perus 2,7km mitä yleensäkin ja polvi tuntuu tosi hyvältä. Laitoin sisällä takin naulakkoon ja käännyin (tai sitä ei voi edes kutsua kaantymiseksi) jatkaakseni matkaa.
Sitten mun polvessa tuntui inha muljahdus, ihan kun jotku palat ois menny erilleen toisistaan ja en pystyny hetkeen koukistaa tai suoristaa jalkaa.. No sitten se taas muljahti ja palat meni takas. Kävely onkin siitä asti ollut samanlaista jalan raahausta perässä, kun viikko koko jalan hajoontumisen jälkeen. Kun jalan laittaa suoraksi koko painolla niin vihlasee ja samoin koukistaessa eli kävelyssä vihloo joka askeleella. AUTS!
No minä soittelin sitten jononhoitajalle päiväkirurgiseen, että koskas mun leikkausaika on. Vastaus lyhyesti ja ytimekkäästi '' olette kiireettömässä jonossa, eli kesäkuun tienoilla '' MITÄ?!?! Missä oli se 1-3kk?!?! Soitin jo ihan itku kurkussa äitille, että mitä ihmettä mä teen.. jalka hajoo käsiin kohta ja leikkausta ei oo tiedossa valovuosiin..
Ajattelin varata uuden ajan ortopedille ja vaatia nopeutusta, kun tää polvi muljuu vähän väliä.. Menetin kyllä jo toivon ihan kokonaan.
Tajusin sitten, että työkaveri puhui joskus käyneensä Heinolassa ortopedillä ja sinne saa leikkauksen ihan perus julkisten hintaan. Häneltä oli kysytty siellä, että haluaako Lahden sairaalan jonoon 6kk vai Heinolaan 4kk. Hänelläkin kierukka tohjona. Ja tämä työkaveri oli käynyt joulukuun puolessa välissä lääkärissä jalastaan Heinolassa ja leikkausaika on jo ensi viikolla!!!! Reilu 1kk siis niin sai ajan!
Mäpä otin heti yhteyden ajanvaraukseen sille ortopedille (tekee myös Lahden Mehiläisessä leikkauksia, että tuskin on turha kaveri) ja sain lääkäriajan 2vkon päähän! toivottavasti tässä on mun pelastus! Jos mä pääsisin leikkaukseen edes sen 2-3kk päähän niin se on jo voitto siihen 6kk mikä ei ole edes vaihtoehto.
Voi kun mä vaan pääsisin ajassa taaksepäin siihen peliin, toiseen erään. Mä en menis pelaamaan vaan vaikka 2kk odottelisin jalkaa ihan täyskuntoon.. :( Tai oikeastaan menisin vielä kauemmaksi.. tyttöjen peliin, jossa alkujaan muljahti polvi. Mä kattelisin sen pelin katsomossa! Ja nyt en oikeesti kaipaile edes pelejä kovinkaan paljon vaan sitä, että tällä pärjäis edes normaalissa arjessa.
HUOH kaikki olis niin paljon helpompaa... No vaikeimman kautta aina opittava ja ehkä valistan vähän muitakin, että kunnon vakuutukset, vaikka vaan harrastaisi kotona lukemista..
Oli tosi ilonen fiilis mennä iltaluenneoille tän uutisen jälkeen ja aiheena oli tuurillako taas - masennus :D